7. heinäkuuta 2011

Hyvästejä, näkemisiin ja itkua

Kaikkea ylläolevaa nyt parit viikot on ollut ja tiistaina tulin takaisin kotiin.

YFUn eurooppalaisilla vaihtareilla vuosi päättyi YES seminaariin Saksassa. Ihan mahtiaikaa ja tutustuttiin taas moniin uusiin ihmisiin, ainoo vaan että nyt ei enää muista kenenkään nimiä kun meillä oli semmoset laput kaulassa ja ne helpotti eikä tarvinnu pänttää jokasen nimee.

Tiistaina aikalailla tunteiden täyttämä päivä, väsynyttä tunnelmaa Saksasta lähdettyä, hermostumista lentokentällä, nukkumista koneessa, itkua HKI-Vantaalla ja väsymystä illalla. Eilinen meni huoneen ja tavaroiden järkkäyksessä, jotenkin tätä tilaa vaan ei oo tarpeeksi ja illalla skypetettiin jo hostperheen kanssa.

Tästä tää Suomi-elämä taas lähtee käyntiin... Ois vaan päästä tekeen taas jotain. Mutta tää blogi taisi olla tässä, ellei jotain tooosi tärkeetä vaihtovuoteen vielä ilmaannu. Näkyviin varmaan jätän, jos jotain tulevia vaihtareita kiinnostaa lukee.

Hello Finland ja kiitos tästä vuodesta Belgia!

18. kesäkuuta 2011

Vika puolitoista viikkoa

Vikat kuulumiset aattelin kirjottaa ennen kun ilmaannun sinne Suomen kamaralle.

Mulla loppuu kokeet torstaina matikkaan, ei siitä muuta kun että en oo koskaan palauttanu niin valkosta paperia. Hauskintahan oli se, että kun kellot soi kokeen päättymiselle kukaan = ei kukaan noussu ylös vaan kaikki jatko vielä kokeen tekemistä paitsi mä ja venezuelainen toinen vaihtari. Oltiin siinä sitte, että kai me voidaan nyt lähtee? :o Tietty, on se casse maintenant. Kokeet alko siis ranskalla viime torstaina, meillä vaihtareilla oli eri koe ku muilla ja ei mulla muuta ku en oo ikinä tehny niin helppoo ranskan koetta. Sitte oli enkun suullinen työhaastattelu ja satoin oleen eka, mutta eipä me paljoo aiheessa pysytty kun ope kyseli multa himona tästä vuodesta kun se haluisi lähettää tyttärensä joskus myös vaihtoon. OK, ei siinä sitten muuta. Tiistaina oli sciences, kiinnostus nollassa kun ei noi fysiikat kemmat ja bilsat oo koskaan napannu. Eniten luin sitten seuraavan päivän hissan ja mantsan kokeeseen. Hissa oli jotain niin järkyttävää, vaikka olin kunnolla opiskellu, ei taida paljoo pisteitä herua. Mantsa olikin sitten onneksi vähän helpompi ja ihan hymyssä suin lähdin kokeesta.

Nyt hengailen kotona (jee). Viikonlopun suunnitelmat meni mönkään 1. tän sään takia, sataa kun esterin pepusta ja 2. mä en pääsis millään juna-asemalle kun vanhemmat ei pääse heittään. Karu kohtalo, mut ymmärrän. Ensi tiistaina olisi fin des examens, mennään sitä varmaan juhlistaan kavereiden kanssa. Torstaina onkin tän tytön 18-vuotispäivä (!!) ja rhetojen bal promo. Sunnuntaina pidetään "viimeinen ehtoollinen" perheen kanssa ja juhlistetaan mun synttäreitä. Vikan viikon suunnitelmat täytyy vielä tsekkaa.

Pari viikkoa sitten kattelin jo tavaroita ja pistin n. 15kilosen paketin Suomeen päin ja se oli siellä 5 PÄIVÄSSÄ?!?! Mä luulin että mä tuun Suomeen ennen sitä pakettia... No, tant mieux. Maksoin siitä paketista muuten 60e... Hehe. Nyt vaan pidän sormia ristissä ja toivon että kaikki loput tavarat menee laukkuihin. Oon kuitenkin jo aika varma että jonkunlaisia ylikiloja täytyy maksaa ja ongelmia tulee oleen ton viulunkin kanssa jota mulla tullessa ei ollut.

Toi kommenttiboksi on päättäny temppuilla mulle ja tässä vastaus viime postauksen anonyymille koulun vikaluokkalaisten iästä (taipuuko se noin, iästä?):
Kiitos paljon! Täällä koulun vikaluokkalaiset on samaa ikäluokkaa kun Suomen lukion kakkoset, tuut oleen 1vuoden vanhempi mut ei se paljon muuta. Mä tunsin yhen aussitytön joka oli täällä ja se oli 19-vuotias ja oli sopeutunut ihan huippu hyvin messiin, ei kannata siitä stressaa :) Tsemppiä vuodelle!

xoxo ja laters

6. kesäkuuta 2011

24pv

Ton verran jäljellä ja sitten tää tyttö suuntaa Berliiniin YES-seminaariin YFUlaisten kanssa ja 5.7 on Suomen maankamaralla. Vou. Paketoin tollasen suht kivan kokosen paketin tossa viikonloppuna lähetettäväksi sinne ennen mun tuloo mutta pistetään se tällä viikolla (toivottavasti) ja luulen että saavun Suomeen ennen pakettia.

Kyllähän tässä aika on liitänyt... Paljon on tullut opittua, henkisesti varsinkin. Perheenvaihdot sun muut on itsenäistänyt ja oppinut "näkemään maailmaa", jos noin kliseisesti voi sanoa. En oikein muuta osaa tähän vielä summata. Paljon on asioita päässä, mutta tällä hetkelle yritän vaan profiter mes dernieres semaines ja tulla Suomeen iloisin mielin. Torstai alkaa näiden "isot kokeet" = koeviikko. Kaikki on ihan paineissa ja mä hymyilen vieressä kun meillä on sama homma 6x vuodessa ja no stress ja tranquille, hehhe. Sitten noin kaksi viikkoa vapaata, aikalailla vielä hajallaan mun suunnitelmat, ehkä tää tästä.

Muuta ei nyt taida irrota, kattellaan jos myöhemmin jaksan tulla vielä kirjotteleen. Ehkä lähdön fiiliksiä vois rustaa. Lähtö?! siis mikä lähtö, en mä tajuu. Kohta Suomessa näkemässä perheen, sukulaiset, kaikki ökkimönkiäiskaverit yms muu posse. Miten niin olin täällä vuoden? Melkein vuoden...

19. toukokuuta 2011

MAAAAALI

Oi kyllä, mäkin näin finaalimatsin! Täähän on jo ihan vanha juttu, MUTTA JEEE SUOMI ja voihan himpulat kun päätinkin valita tämän vuoden vaihtovuodeksi. Nojoo, trop tard! 6-1 on aika murskavoitto ja sunnuntai-ilta/yö menikin voittoa hehkutullessa kotona matsin päätyttyä omassa huoneessa rauhassa, täällähän kukaan ei oikein lätkää ymmärrä ja seuraavana päivänä tietty kouluun. Maanantai oli kyllä vähän masispäivä, ei jaksanu innostua mistään, haha miksiköhän? Ja kun yritin kavereille vähän hehkuttaa että ollaan nouvelle championne du monde, mutta ei, ei ymmärrystä. Iltapäivällä kattelin uutislähetyksiä kultajuhlista Hesassa ja säälin pelaajia ja valmentajia yms muuta joukkoa, porukka kun taisi olla jo sen verran meiningissä ja samaan aikaan piti antaa haastatteluja... Ja ensi maanantaina se on Tampere, joka huutaa Ihanaa leijonat ihanaa. Hmps. Oon silti niiin ylpee suomalaisuudestani, Suomi on isänmaallinen maa ja kansa ettei mitään rajaa eikä pelkästään lätkässä. Vaikka ollaan pieni kansa isossa maassa kylmässä pohjolassa, ei sitä mikään voita. Onneksi.

Mitäs muuta viime vkloppuna... Käytiin Anversissa pienellä kaveriporukalla, oikeesti piti mennä Oostendiin merenrannalle, mutta sinne oltiin luvattu sadetta joten vaihdettiin suuntaa. Meri jäi sitten näkemättä. Illalla menin Linan luoksi yötä ja vaikka oltiin suunniteltu että katotaan Euroviisut, niin oltiinkin sen verran poikki, että jutustelun jälkeen mentiin nukkumaan. Sunnuntaina traditiopäivällinen koko perheen kanssa, isosisko poikaystävänsä kanssa mukaan laskettuna.

Tää viikko onkin ollut normaalia kouluviikkoa ja mä oon saanu jostain nyt kivan pikkuflunssan. Hieno olo, kun niistelee koko ajan ja niistelystä tulee hirvee päänsärky ja mitään ei oikein jaksaisi tehdä. Noh, huomenna puolet koulupäivästä on hypäriä ja niinkuin joka pe, vietän ne koulussa salle d'etudessa istuen. Jeij. Illalla mennään sen teatteriproduktioporukan kanssa syömään ja lauantaina BBQ ecuadorilaisen luona vaihtareiden kanssa.

Kuten aina, aika alkaa loppumaan ja niin myös viikonloput ja niin myös vapaa-aika jonka voisin käyttää vielä viimeisiin "mustdo" -juttuihin. Oon yrittänyt karsia mun listaa ja jäljelle jää Liègessä ja Brysselissä käynti, ei muuta. Ja niin, tavarapakettien pakkauksenkin voisi aloittaa tässä pikapuoliin... Mut no stress.

Laters all

13. toukokuuta 2011

E.T

Eipä perjantai 13. päivään sen kummempia kuulunut. Koulussa meillä rhétoilla on nyt "teema-perjantait", ei sitä sen kummemmin selitteleen. Viime viikolla teemana oli baracki, kunnon käännöstä ei löydy, mutta tyylinä juntti + perussuomalainen, ymmärtänette. Tänään oli tytöillä teemana sihteerikkö ja pojilla puku/kauluspaita. Enköhän taas saanut pari mulkausta, kun en ollut kunnolla pukeutunut, mutta pahoittelut jos en sattunut ottamaan mun valkosta kauluspaitaa, laseja ja mustaa kynähametta "ihan vaan varan vuoksi" (tässä välissä ei mietitä niitä turhia juttuja mitä otin nimimerkillä 3 penaalia messissä...).

Torstait on tällä hetkellä painajaispäiviä, mä kun en oo koskaan ollut koululiikunnan ystävä. Mehän nyt sitten poljetaan tuolla maaseudun helmassa niillä pyörillä mitkä raahattiin kouluun. Jotkut tuli kysyyn, että onks toi sun oma pyörä? JOO, ON SE ! Äiti lähetti postissa kypäränkin mukaan. Kunnon citypyöräilijähän ei innostu tuolla metsikössä polkiessa näiden maaseutulapsien mennessä kilometrin edellä (ihan hyvällä) ja liikanope tulikin ehdottaan tänään, jos vaikka haluisin vaihtaa uintiin. AINIIN, siis täällä on kuulkaas kokeet myös liikunnassa! Eikä tää siis oo mikään pikku yläasteen kuntotesti vaan meidän parin viikon päästä oleva Duathlon, jossa kaikki juoksee entiedäkuinkamontakilometriähuhuliikkuuettä7km ja sitten saatiin valita joko pyöräily(tytöillä 15km, pojilla 20km/uinti(500m). Koulu-uinti ei valitettavasti ole myöskään ollut mun kiinnostuksenkohteita, vaikka toi puoli kilsaa huokuttelee. No, enään yksi kerta, sitten Duathlon ja sitten se on loppu. Ja totesinkin tossa kavereille että je suis nulle en sport mais heureusement je gére (un peu) en musique. Lause joka on ihan n'importe quoi.

Huomenna mennään pikku vaihtariporukalla varmaankin Anversiin tai Oostendeen, ei olla vieläkään ihan varmoja. Treffataan kuitenkin Liegessä ja sieltä sitten joku juna jonnekin päin Belgiaa. Illalla meen Linan luo yöksi, ehkä katotaan Euroviisuja, jos jaksetaan.

Vikoja viikkoja yritän täyttää mahdollisuuksien mukaan, esim loppukokeiden aikana (belgiakavereille iiiiso juttu, vaihtareille ei niinkään) viikonloppuisin yritän keksiä jonkunlaista tekemistä. Esim Brysseli olis ihan kiva nähdä. Yhteissynttäreitä yritetään järjestää luokalla olevan venezuelaisen kanssa, saa nähdä mitä siitäkin tulee. Molemmilla kaverit on niin sekalaista sakkia, tarkoittaen että kaikki ei ole "samaa porukkaa" vaan pelkästään koulututtuja keskenään. Ja latinovaihtareiden kanssa tuppaa olemaan niin, että kun ne tapaa niin espanjaa kuuluu kaikkialla ja muut jää vähän outsideriksi.

Otsikko tulee tästä:



Katy Perry muuttuu Lady Gagaksi.

Laterrrs