Kieli

Aattelin kirjoittaa ensin noi postausideat loppuun ja sitten pistän tekstiä viime viikon Pariisin-reissusta! Toivottavasti kuvienkin kera... Joku sieltä siis toivoi, että kertoisin kielen edistymisestä. Oon tästä ehkä jo kirjottanutkin, mutta tuleepahan muisteltua sitä alun jäykkyyttä.

Alkuhan oli siis jäätävää ja vaikeeta ja suusta ei tullut muuta kuin oui, non, merci, bonjour ja un peu (kyllä, ei, kiitos, päivää, vähäsen). Un peu tuli huomattavan tarpeelliseksi esim kysymyksiin "Osaatko/ Puhutko/ Ymmärrätkö ranskaa?". Suurimpana syynä alun ujouteenkin oli tää kielimuuri ja valitettavasti tuli huomattua, että siitä "ujon leimasta" oli hankala päästä vaikka kieli rupesikin sujumaan. (Tähän väliin että vaihto erilaiseen perheeseenkin on auttanut mua olemaan oma itseni.) Tän jälkeen edistyminen on mennytkin aikalailla niin, että ymmärrän koko ajan enemmän kuin puhun, mutta puhuminenkin sujuu ihan normaalisti että normi arkipäivän tekemiset ja keskustelut taipuu hyvin. Koulussa on ihan eri asia ymmärtää esim bilsaa tai matikkaa. Hissa ja mantsa on helppo ymmärtää, aikalailla samoja asioita kuin Suomessa, mutta ne onkin sitten melkein ainoot... Yksi tanskalainen vaihtari totesi mulle kerran, että eikö susta tunnu että ranskan oppiminen etenee ns portaittain. Vastasin siihen, että ei oikeestaan, mutta nytkun vähän aikaa on tullut täällä vietettyä, niin kyllä se mulla on ainakin noin. Välillä on heureka-fiilis kun tajuaa ja puhuu koko ajan enemmän, toisaalta tulee sellasta takapakkia ja tuntuu ettei edisty yhtään, jolloin mä ainakin turhaudun.

Alussa oli vaikeuksia oppia puhumaan myös menneessä, sen jälkeen tuli turhautumisia "slangin" kanssa esim je n'ai plus faim / j'ai plus faim (=mulla ei ole enää nälkä) jotka on molemmat kielteisiä mutta jälkimmäisen ymmärsin joskus "mulla on enemmän nälkä". Näitä pieniä väärinymmärryksiä löytyy roppakaupalla, useimmat on sellasia, että oon kuullut jonkun käyttävän jotain fraasia, mutta itse olen ymmärtänyt sen väärin ja sen jälkeen käyttänyt sitä omasta mielestäni oikein vaikka muut kattookin vähän silmät suurina. Joten vinkkinä: Jos ei tajua jotain lausetta jota kuulee tosi usein, KANNATTAA kysyä, mitä se meinaa. Ja ylipäätään, aina kannattaa kysyä jos ei ymmärrä eikä vaan nyökytellä ouioui. Kokemusta löytyy tosta ouioui:sta... Tällä hetkellä yritän saada päähäni futuurin ja konditionaalin käytön ja oikeastaan alusta asti ja koko ajan on täytynyt kasvattaa sanavarastoa ja oppia käyttämään artikkeleita oikein ja maskuliini+feminiini -muotoja.

Monet sanoo, että sitten kun alkaa näkemään unia toisella kielellä, niin ymmärtää. Oon aikalailla samaa mieltä. Ekat kuukaudet nukuin sen verran sitkeesti, etten muista nähneeni unia ollenkaan, mutta kyllä sen jälkeen on ollut unia niin ranskaksi, suomeksi ja englanniksi sillä ah niin ihanalla ranskan aksentilla. Ja ainiin, ihan ekat viikot olin törrrkeen väsynyt jokaisen päivän jälken, että nukahdin helposti jo ysin jälkeen, koska kieleen keskittymiseen meni niin paljon energiaa ja jos halusin ymmärtää mistä muut puhuivat, niin täytyi laittaa kaikki energiansa siihen.

Toivottavasti joku oli kiinnostunut tästä, en oikein muuta osaa kertoa.

Bisous ja laters