Hups

Mihinköhän tää aika oikein menee? Oon ollut täällä kuukauden ja musta tuntuu, että ei oo tapahtunut mitään ihmeellistä tässä ajassa, mutta silti on tapahtunut ihan kauheasti kaikkea. Tällä hetkellä istun täällä kotona kipeänä, niin on vähän aikaa taas päivitellä.

Koulua on nyt vähän enemmän jo takana ja tiedän jo mitä on milloin ja missä. Oon myös onneksi tutustunut jo ihmisiin ja tiedän mihin mennä välkällä ja lounastauolla. Edellisenä viikonloppuna Sarah, toinen vaihtari tästä läheltä, tuli käymään ja oli niiin helpottavaa puhua vihdoin kunnolla ja jakaa samoja tunteita. Sunnuntaina mun piti tehdä mokkapaloja hostisoäidin luona kun täällä on kaasu-uuni jota ei käytetä, mutta jostain syystä en sitten tehnytkään. Onneksi sainkin tehtyä mokkapaloja sitten viime keskiviikkona, kun keskiviikkoisin koulu loppuu aina jo puolelta päivin. Vähän kyllä jännitti että mitäköhän niistä tulee, kun yritettiin löytää oikeita aineksia. Kaakao oli vähän erilaista ja mulle sanottiin että nämä käyttää aina gramma mittaa eli mittoja piti sitten muunnella, mutta ihan lopussa hostisoäiti ottaa jostain kaapista desilitramitan ja vähän aikaa kyllä mietin että ei sitten tota voitu käyttää niin olisi ollut vähän helpompaa... Mutta kyllä niistä ihan hyviä taisi tulla, kun tällä hetkellä on jäljellä vaan muutama murunen. Koululiikunnasta, meillä on nyt kuukausi pelkkää juoksemista ja mä tällä vahvalla liikuntataustallani näännyn aina joka tunnille. En oo kuitenkaan ainoa, onneksi.

Lauantaina pääsin vihdoin vähän shoppailemaan kun mentiin hostäidin kanssa käymään Liègessä. Nyt ei ole enää kauheata vaatekriisiä joka sunnuntai, kun on pyykinpesupäivä. Tosin unohdin vielä kamalasti kaikkea esim. kohta tulee jo talvi (MITÄ) eli saatan tarvita vähän paksumpaa takkia ja kenkiä yms. ettei tarttis koko ajan olla kipeenä. Eilen luin melkein koko päivän Harry Potter 1:stä ranskaksi, kun perhe ehdotti että voisin ruveta lukeen kirjoja ja vähän tehdä jotain tän ranskan eteen. Eihän toi HP mistään helpommasta päästä ole, mutta kun tietää jo sen tarinan ja mitä siinä tapahtuu niin kyllä se auttaa. Oon hei sivulla 120! Yey me! Ja tällä hetkellä yritetään löytää mulle jotain tekemistä koulun jälkeen. Kävin kattomassa yhtä kuorua missä hostisoäiti ja aluevalvojakin on. Tosiaan taisi kuoro olla 40+, joten mä vähän harkitsen vielä ja se loppu klo 10 illalla ja seuraavana päivänä kuuden jälkeen herätys kouluun. Kyllä kiitos ei. Jatkamme etsimistä.

Tänään oon siis melkein koko päivän yksin täällä kotona. Tuntuu tosi oudolta, koska ihan kuin olisi kotona sairastamassa, mutta silti tuntuu vielä että on vieras talossa. C'est bizarre. Äsken muuten soi puhelin ja en todellakaan uskaltanut mennä vastaamaan, jos siellä onkin joku muu kuin perheenjäsen ja siinä sitten yrittäisin sönköttää että pardon, mais je ne comprends pas!

Perheessä kuunnellaan muuten ihan sikana Pascal Obispoa:

Idéaliste:


Mary Jane:

Le francais

Kolmas päivä nyt koulua ja rupeen jo muistaan missä on mikäkin luokka ja mitä tapahtuu milloinkin. Joka keskiviikko päästään jo ennen yhtä, mikä järki tässäkin kun vois mennä myöhemmin kouluun ja päästä sillon 15-16 aikaan, eli nukkua pidempään!

Ilmaista ruokaahan koulussa ei ole, eli aamulla teen leivät (les tartines, ehkä...) kouluun messiin ja lounastauolla syödään joko ulkona tai jos on huono sää, kuten täällä yleensä tuppaa olemaan, ni rhétoille on oma hengaustila, jonne kaikki sitten sulloutuu. Koulukirjojakaan ei ole vaan kaikki on paperimonisteita, jotka pidetään järjestyksessä ja niissä on tehtävät ja niihin kirjoitetaan lisää muistiinpanoja. Saa nähdä miten saan kaikki paperit säilytettyä ja saatika kirjotettua mitään muistiinpanoja, kun mä niin hyvin ymmärrän tota kouluranskaa! Nooot. Yritin äsken ymmärtää jotain matikan funktiomonistetta ja en saanu mitään selvää. Sisko sitten selitti mulle mitä siinä sanotaan ja selvis että jutut oli vähän samoja kun mulla viime vuonna, mutta ne oli selitetty ihan sika vaikeen kautta ja paljon tekstiä, jossa pari esimerkkiä ja joku pieni kaava. "Hypäristä" eli etudestä vielä, koulu alkaa aina 8.20. ja mun lukujärjestyksessä tälle päivälle ei oo kahta ekaa tuntia vaan mulla alkaa tunnit 10.20. No, mä joudun kuitenkin tuleen 8.20. kouluun, istua kaksi tuntia etudessä ja sitten mennä tunneille. Jos mulla ei olis kolmea ekaa tuntia, voisin tulla kouluun vasta kun mun oikeet tunnit alkaa. Get it?

Kieli on siis alkanut sujumaan jo paremmin. Alussa ymmärsin ehkä pari sanaa sieltä täältä, mutta nyt noi pari sanaa jää enää ymmärtämättömäksi. Kyselen vieläkin koko ajan että quoi, koska en oo käsittänyt sitä avainsanaa lauseessa, mut kaiken muun kyllä. Puhe ei vielä oikein ole millään tasolla, mutta luulen (ja toivon) että se rupeaisi tästä vähän aukeamaan. En oikein enää tiedä mikä on mun äidinkieli, koska suomi takkuaa nykyään välillä ja en muista joitain sanoja samoin kuin englanti. Englannissa jää aina jotkut sanat uupumaan, mutta ne tulee mieleen ranskaksi. Ja the weirdest part is että mietin jotkut sanat ruotsiksi? Eli näiden neljän kieltä pitäisi nyt jotenkin handlata ja saada kondikseen. Sitä päivää odotellessa!

Koulu

Perjantaina oli siis jotkut pippalot, jonne menin hostsisarusten kanssa. Lauantaina kävin taas hostisoäidillä veljen kanssa, kun siellä on piano (hyyvin epävireinen...) ja veli tykkää näköjään soitella aina välillä. No mä olin jossain välissä sanonut, että osaan soittaa vähäsen ni muthan pistettiin sitten kokeileen. No ei ollut onneksi vaikea kappale ja en todellakaan soittanut kun toisella kädellä. Mutta oli tosi outoa soittaa pitkästä aikaa, vaikka se olikin piano ja se oli vihdoinkin edes jotain tuttua ja oli hauskaa soitella (mutta en vieläkään tiedä siitä viulusta...). Sunnuntaina oli sitten veljen korismatsi jota mentiin kattomaan. Oli ihan hauska olla ekaa kertaa tollaisessa pelissä, jossa ainoot katsojat on pelaajien vanhemmat, jotka huutaa siellä kun mitkäkin ammattilaisvalmentajat. Pelin jälkeen mentiin vanhempien kanssa tekemään kävelylenkki muutaman kilsan päässä olevalla linnalle. Käppäiltiin metsässäkin ja tuoksu oli niin lähellä Suomen metsien tuoksua että oisin melkein voinut lähteä patikoimaan sinne. Melkein.

Tänään alkoi siis koulu ja voin kertoo että jännitti ihan sikana, mutta olin silti ihan iloinen että pääsee ikäisten seuraan ja vähitellen tohon arkirytmiin. Pari ekaa tuntia oli luokan ja luokanopettajan kanssa. Mun luokalla on kaksi vaihtaria mun lisäksi, josta toinen on ollut jo tammikuusta lähtien, joten se tunsi jo koulurytmit ja auttoi meitä, kun oltiin ihan kujalla. Sitten alkoi ihan normi tunnit ja totaaa. No kertoo varmaan aika paljon, että ainoo tunti missä ymmärsin oli enkun tunti. Mutta opettajat on onneksi tosi mukavia ja kun kertoo, että oon vaihtari niin ne ymmärtää että ei ymmärrä tunnin aiheista mitään. Esim ranskan tunnilla näiden täytyy lukee kauheesti kirjoja, niin se opettaja (joka on muuten meidän luokanopettajakin) antaa meille vaihtareille helpommin luettavia kirjoja=lastenkirjoja. Mutta se on just hyvä. Enpä paljoa vielä tutustunut kunnolla kehenkään, kunhan roikuin aina jonkun mukana, etten ihan huku siellä. Velikin on eri luokalla, niin me ei paljon päivän aikana nähdä.

Näiden "hypäristä" vielä... Jos ei oo tuntia, mennään isoon saliin istumaan ja tehdään läksyjä tai jotain. Puhua ei saa, vaikka tota katotaan vähän läpi sormien, ainakin rhétojen (vanhimpien) kohdalla. Mutta tunnit tosiaan kestää 50min niin kyllähän toi nyt on OK, kunhan vaan on jotain tekemistä.

Mutta huomenna taas kouluun, alkaa tässä rutiinit ehkä löytyä.

Kuvia

Tällästä täällä on.

                                Tuolla asustelen.

                                            Näitä LÖYTYY.

                                Kaikilla on aina näkymä ikkunasta, ni tässä mun :DD

                                             Ootte kaikki mulla mukana!

OOKOO

Elikkäs aloitetaas uudestaan. Olen siis lukioikäinen tyttö, joka yhtenä päivänä päätti lähteä vaihto-oppilaaksi järjestönä YFU. Monen uurastuksen ja paperihomman jälkeen oon ollu nyt melkein kaksi viikkoa Belgiassa. Asun pienen pienessä kylässä, Grand-Halleuxissa, Luxembourgin provinssissa. Paikka on ihan lähellä Saksan ja Luxembourgin rajoja. Perheessä on vanhemmat, sisko 20v ja veli 17v. Talo missä asun, on aikaisemmin ollut navetta ja nää on nyt rempannut tätä paikkaa tammikuusta lähtien ja voisin sanoo että hyvältä näyttää!

Saavuin Belgiaan siis 23.8 jonkinlaisen alkushokin kanssa. Pari päivää meni niin, etten ymmärtänyt mitään mitä mulle puhuttiin, joten puhuja joutui aina toistamaan sanomansa vielä hitaammin ja kovempaa (en tajunnu miksi nää puhuu mulle melkein huutaen?) että ymmärsin ees jotain. Sen jälkeen rupesinkin ymmärtämään enemmän, mutta hups vaan, torstaina alko YFUn orientaatioleiri. Siellähän puhuttiinkin sitten englantia ja kaikki alkoi melkein taas alusta. Pari päivää leirin jälkeen oli aivan kamalaa koti-ikävää, mutta nyt kun on taas tullut vähän tekemistä se on laantunut.

Eilen oli muuten kyllä ehkä paras päivä tähän asti, vaikka mitään kummosta en tehnyt. Meillä oli siivouspäivä ja miten ihmeessä voin olla innoissani siivouspäivästä?! No siinä sentään sai tehdä jotain. Siivouksen jälkeen lähdin hostisoäidille, koska hän oli edellisenä päivänä kutsunut mut tekemään aitoja belgialaisia vohveleita, jeij! Mähän sitten reippaana tyttönä läksin ja isoäidin avustuksella tein taikinan ja vielä paistoin kaikki vohvelit. Yhteensä ehkä 50. Be proud of me! Siinä välissä käytiin kuitenkin hakemassa pienemmät hostserkut koulusta ja en tiedä ymmärsikö ne ihan, että mä tuun Suomesta, eli en vielä osaa kauheesti ranskaa. Hauskaa silti oli ja serkut tykkäs tosi paljon vohveleista, eli niiden oli pakko hyviä, koska lasten suusta se totuus tulee! (Suomi on kyllä vähän takussa, niin menikö se noin?)

Enää viikonloppu ja sitten alkaa koulu. APUA, jänskättää ja ihan sikana. Mutta toisaalta odotan innolla, että pääsee samanikäisten keskuuteen.

Laters!