Hups

Mihinköhän tää aika oikein menee? Oon ollut täällä kuukauden ja musta tuntuu, että ei oo tapahtunut mitään ihmeellistä tässä ajassa, mutta silti on tapahtunut ihan kauheasti kaikkea. Tällä hetkellä istun täällä kotona kipeänä, niin on vähän aikaa taas päivitellä.

Koulua on nyt vähän enemmän jo takana ja tiedän jo mitä on milloin ja missä. Oon myös onneksi tutustunut jo ihmisiin ja tiedän mihin mennä välkällä ja lounastauolla. Edellisenä viikonloppuna Sarah, toinen vaihtari tästä läheltä, tuli käymään ja oli niiin helpottavaa puhua vihdoin kunnolla ja jakaa samoja tunteita. Sunnuntaina mun piti tehdä mokkapaloja hostisoäidin luona kun täällä on kaasu-uuni jota ei käytetä, mutta jostain syystä en sitten tehnytkään. Onneksi sainkin tehtyä mokkapaloja sitten viime keskiviikkona, kun keskiviikkoisin koulu loppuu aina jo puolelta päivin. Vähän kyllä jännitti että mitäköhän niistä tulee, kun yritettiin löytää oikeita aineksia. Kaakao oli vähän erilaista ja mulle sanottiin että nämä käyttää aina gramma mittaa eli mittoja piti sitten muunnella, mutta ihan lopussa hostisoäiti ottaa jostain kaapista desilitramitan ja vähän aikaa kyllä mietin että ei sitten tota voitu käyttää niin olisi ollut vähän helpompaa... Mutta kyllä niistä ihan hyviä taisi tulla, kun tällä hetkellä on jäljellä vaan muutama murunen. Koululiikunnasta, meillä on nyt kuukausi pelkkää juoksemista ja mä tällä vahvalla liikuntataustallani näännyn aina joka tunnille. En oo kuitenkaan ainoa, onneksi.

Lauantaina pääsin vihdoin vähän shoppailemaan kun mentiin hostäidin kanssa käymään Liègessä. Nyt ei ole enää kauheata vaatekriisiä joka sunnuntai, kun on pyykinpesupäivä. Tosin unohdin vielä kamalasti kaikkea esim. kohta tulee jo talvi (MITÄ) eli saatan tarvita vähän paksumpaa takkia ja kenkiä yms. ettei tarttis koko ajan olla kipeenä. Eilen luin melkein koko päivän Harry Potter 1:stä ranskaksi, kun perhe ehdotti että voisin ruveta lukeen kirjoja ja vähän tehdä jotain tän ranskan eteen. Eihän toi HP mistään helpommasta päästä ole, mutta kun tietää jo sen tarinan ja mitä siinä tapahtuu niin kyllä se auttaa. Oon hei sivulla 120! Yey me! Ja tällä hetkellä yritetään löytää mulle jotain tekemistä koulun jälkeen. Kävin kattomassa yhtä kuorua missä hostisoäiti ja aluevalvojakin on. Tosiaan taisi kuoro olla 40+, joten mä vähän harkitsen vielä ja se loppu klo 10 illalla ja seuraavana päivänä kuuden jälkeen herätys kouluun. Kyllä kiitos ei. Jatkamme etsimistä.

Tänään oon siis melkein koko päivän yksin täällä kotona. Tuntuu tosi oudolta, koska ihan kuin olisi kotona sairastamassa, mutta silti tuntuu vielä että on vieras talossa. C'est bizarre. Äsken muuten soi puhelin ja en todellakaan uskaltanut mennä vastaamaan, jos siellä onkin joku muu kuin perheenjäsen ja siinä sitten yrittäisin sönköttää että pardon, mais je ne comprends pas!

Perheessä kuunnellaan muuten ihan sikana Pascal Obispoa:

Idéaliste:


Mary Jane: