OOKOO

Elikkäs aloitetaas uudestaan. Olen siis lukioikäinen tyttö, joka yhtenä päivänä päätti lähteä vaihto-oppilaaksi järjestönä YFU. Monen uurastuksen ja paperihomman jälkeen oon ollu nyt melkein kaksi viikkoa Belgiassa. Asun pienen pienessä kylässä, Grand-Halleuxissa, Luxembourgin provinssissa. Paikka on ihan lähellä Saksan ja Luxembourgin rajoja. Perheessä on vanhemmat, sisko 20v ja veli 17v. Talo missä asun, on aikaisemmin ollut navetta ja nää on nyt rempannut tätä paikkaa tammikuusta lähtien ja voisin sanoo että hyvältä näyttää!

Saavuin Belgiaan siis 23.8 jonkinlaisen alkushokin kanssa. Pari päivää meni niin, etten ymmärtänyt mitään mitä mulle puhuttiin, joten puhuja joutui aina toistamaan sanomansa vielä hitaammin ja kovempaa (en tajunnu miksi nää puhuu mulle melkein huutaen?) että ymmärsin ees jotain. Sen jälkeen rupesinkin ymmärtämään enemmän, mutta hups vaan, torstaina alko YFUn orientaatioleiri. Siellähän puhuttiinkin sitten englantia ja kaikki alkoi melkein taas alusta. Pari päivää leirin jälkeen oli aivan kamalaa koti-ikävää, mutta nyt kun on taas tullut vähän tekemistä se on laantunut.

Eilen oli muuten kyllä ehkä paras päivä tähän asti, vaikka mitään kummosta en tehnyt. Meillä oli siivouspäivä ja miten ihmeessä voin olla innoissani siivouspäivästä?! No siinä sentään sai tehdä jotain. Siivouksen jälkeen lähdin hostisoäidille, koska hän oli edellisenä päivänä kutsunut mut tekemään aitoja belgialaisia vohveleita, jeij! Mähän sitten reippaana tyttönä läksin ja isoäidin avustuksella tein taikinan ja vielä paistoin kaikki vohvelit. Yhteensä ehkä 50. Be proud of me! Siinä välissä käytiin kuitenkin hakemassa pienemmät hostserkut koulusta ja en tiedä ymmärsikö ne ihan, että mä tuun Suomesta, eli en vielä osaa kauheesti ranskaa. Hauskaa silti oli ja serkut tykkäs tosi paljon vohveleista, eli niiden oli pakko hyviä, koska lasten suusta se totuus tulee! (Suomi on kyllä vähän takussa, niin menikö se noin?)

Enää viikonloppu ja sitten alkaa koulu. APUA, jänskättää ja ihan sikana. Mutta toisaalta odotan innolla, että pääsee samanikäisten keskuuteen.

Laters!