7. heinäkuuta 2011

Hyvästejä, näkemisiin ja itkua

Kaikkea ylläolevaa nyt parit viikot on ollut ja tiistaina tulin takaisin kotiin.

YFUn eurooppalaisilla vaihtareilla vuosi päättyi YES seminaariin Saksassa. Ihan mahtiaikaa ja tutustuttiin taas moniin uusiin ihmisiin, ainoo vaan että nyt ei enää muista kenenkään nimiä kun meillä oli semmoset laput kaulassa ja ne helpotti eikä tarvinnu pänttää jokasen nimee.

Tiistaina aikalailla tunteiden täyttämä päivä, väsynyttä tunnelmaa Saksasta lähdettyä, hermostumista lentokentällä, nukkumista koneessa, itkua HKI-Vantaalla ja väsymystä illalla. Eilinen meni huoneen ja tavaroiden järkkäyksessä, jotenkin tätä tilaa vaan ei oo tarpeeksi ja illalla skypetettiin jo hostperheen kanssa.

Tästä tää Suomi-elämä taas lähtee käyntiin... Ois vaan päästä tekeen taas jotain. Mutta tää blogi taisi olla tässä, ellei jotain tooosi tärkeetä vaihtovuoteen vielä ilmaannu. Näkyviin varmaan jätän, jos jotain tulevia vaihtareita kiinnostaa lukee.

Hello Finland ja kiitos tästä vuodesta Belgia!

18. kesäkuuta 2011

Vika puolitoista viikkoa

Vikat kuulumiset aattelin kirjottaa ennen kun ilmaannun sinne Suomen kamaralle.

Mulla loppuu kokeet torstaina matikkaan, ei siitä muuta kun että en oo koskaan palauttanu niin valkosta paperia. Hauskintahan oli se, että kun kellot soi kokeen päättymiselle kukaan = ei kukaan noussu ylös vaan kaikki jatko vielä kokeen tekemistä paitsi mä ja venezuelainen toinen vaihtari. Oltiin siinä sitte, että kai me voidaan nyt lähtee? :o Tietty, on se casse maintenant. Kokeet alko siis ranskalla viime torstaina, meillä vaihtareilla oli eri koe ku muilla ja ei mulla muuta ku en oo ikinä tehny niin helppoo ranskan koetta. Sitte oli enkun suullinen työhaastattelu ja satoin oleen eka, mutta eipä me paljoo aiheessa pysytty kun ope kyseli multa himona tästä vuodesta kun se haluisi lähettää tyttärensä joskus myös vaihtoon. OK, ei siinä sitten muuta. Tiistaina oli sciences, kiinnostus nollassa kun ei noi fysiikat kemmat ja bilsat oo koskaan napannu. Eniten luin sitten seuraavan päivän hissan ja mantsan kokeeseen. Hissa oli jotain niin järkyttävää, vaikka olin kunnolla opiskellu, ei taida paljoo pisteitä herua. Mantsa olikin sitten onneksi vähän helpompi ja ihan hymyssä suin lähdin kokeesta.

Nyt hengailen kotona (jee). Viikonlopun suunnitelmat meni mönkään 1. tän sään takia, sataa kun esterin pepusta ja 2. mä en pääsis millään juna-asemalle kun vanhemmat ei pääse heittään. Karu kohtalo, mut ymmärrän. Ensi tiistaina olisi fin des examens, mennään sitä varmaan juhlistaan kavereiden kanssa. Torstaina onkin tän tytön 18-vuotispäivä (!!) ja rhetojen bal promo. Sunnuntaina pidetään "viimeinen ehtoollinen" perheen kanssa ja juhlistetaan mun synttäreitä. Vikan viikon suunnitelmat täytyy vielä tsekkaa.

Pari viikkoa sitten kattelin jo tavaroita ja pistin n. 15kilosen paketin Suomeen päin ja se oli siellä 5 PÄIVÄSSÄ?!?! Mä luulin että mä tuun Suomeen ennen sitä pakettia... No, tant mieux. Maksoin siitä paketista muuten 60e... Hehe. Nyt vaan pidän sormia ristissä ja toivon että kaikki loput tavarat menee laukkuihin. Oon kuitenkin jo aika varma että jonkunlaisia ylikiloja täytyy maksaa ja ongelmia tulee oleen ton viulunkin kanssa jota mulla tullessa ei ollut.

Toi kommenttiboksi on päättäny temppuilla mulle ja tässä vastaus viime postauksen anonyymille koulun vikaluokkalaisten iästä (taipuuko se noin, iästä?):
Kiitos paljon! Täällä koulun vikaluokkalaiset on samaa ikäluokkaa kun Suomen lukion kakkoset, tuut oleen 1vuoden vanhempi mut ei se paljon muuta. Mä tunsin yhen aussitytön joka oli täällä ja se oli 19-vuotias ja oli sopeutunut ihan huippu hyvin messiin, ei kannata siitä stressaa :) Tsemppiä vuodelle!

xoxo ja laters

6. kesäkuuta 2011

24pv

Ton verran jäljellä ja sitten tää tyttö suuntaa Berliiniin YES-seminaariin YFUlaisten kanssa ja 5.7 on Suomen maankamaralla. Vou. Paketoin tollasen suht kivan kokosen paketin tossa viikonloppuna lähetettäväksi sinne ennen mun tuloo mutta pistetään se tällä viikolla (toivottavasti) ja luulen että saavun Suomeen ennen pakettia.

Kyllähän tässä aika on liitänyt... Paljon on tullut opittua, henkisesti varsinkin. Perheenvaihdot sun muut on itsenäistänyt ja oppinut "näkemään maailmaa", jos noin kliseisesti voi sanoa. En oikein muuta osaa tähän vielä summata. Paljon on asioita päässä, mutta tällä hetkelle yritän vaan profiter mes dernieres semaines ja tulla Suomeen iloisin mielin. Torstai alkaa näiden "isot kokeet" = koeviikko. Kaikki on ihan paineissa ja mä hymyilen vieressä kun meillä on sama homma 6x vuodessa ja no stress ja tranquille, hehhe. Sitten noin kaksi viikkoa vapaata, aikalailla vielä hajallaan mun suunnitelmat, ehkä tää tästä.

Muuta ei nyt taida irrota, kattellaan jos myöhemmin jaksan tulla vielä kirjotteleen. Ehkä lähdön fiiliksiä vois rustaa. Lähtö?! siis mikä lähtö, en mä tajuu. Kohta Suomessa näkemässä perheen, sukulaiset, kaikki ökkimönkiäiskaverit yms muu posse. Miten niin olin täällä vuoden? Melkein vuoden...

19. toukokuuta 2011

MAAAAALI

Oi kyllä, mäkin näin finaalimatsin! Täähän on jo ihan vanha juttu, MUTTA JEEE SUOMI ja voihan himpulat kun päätinkin valita tämän vuoden vaihtovuodeksi. Nojoo, trop tard! 6-1 on aika murskavoitto ja sunnuntai-ilta/yö menikin voittoa hehkutullessa kotona matsin päätyttyä omassa huoneessa rauhassa, täällähän kukaan ei oikein lätkää ymmärrä ja seuraavana päivänä tietty kouluun. Maanantai oli kyllä vähän masispäivä, ei jaksanu innostua mistään, haha miksiköhän? Ja kun yritin kavereille vähän hehkuttaa että ollaan nouvelle championne du monde, mutta ei, ei ymmärrystä. Iltapäivällä kattelin uutislähetyksiä kultajuhlista Hesassa ja säälin pelaajia ja valmentajia yms muuta joukkoa, porukka kun taisi olla jo sen verran meiningissä ja samaan aikaan piti antaa haastatteluja... Ja ensi maanantaina se on Tampere, joka huutaa Ihanaa leijonat ihanaa. Hmps. Oon silti niiin ylpee suomalaisuudestani, Suomi on isänmaallinen maa ja kansa ettei mitään rajaa eikä pelkästään lätkässä. Vaikka ollaan pieni kansa isossa maassa kylmässä pohjolassa, ei sitä mikään voita. Onneksi.

Mitäs muuta viime vkloppuna... Käytiin Anversissa pienellä kaveriporukalla, oikeesti piti mennä Oostendiin merenrannalle, mutta sinne oltiin luvattu sadetta joten vaihdettiin suuntaa. Meri jäi sitten näkemättä. Illalla menin Linan luoksi yötä ja vaikka oltiin suunniteltu että katotaan Euroviisut, niin oltiinkin sen verran poikki, että jutustelun jälkeen mentiin nukkumaan. Sunnuntaina traditiopäivällinen koko perheen kanssa, isosisko poikaystävänsä kanssa mukaan laskettuna.

Tää viikko onkin ollut normaalia kouluviikkoa ja mä oon saanu jostain nyt kivan pikkuflunssan. Hieno olo, kun niistelee koko ajan ja niistelystä tulee hirvee päänsärky ja mitään ei oikein jaksaisi tehdä. Noh, huomenna puolet koulupäivästä on hypäriä ja niinkuin joka pe, vietän ne koulussa salle d'etudessa istuen. Jeij. Illalla mennään sen teatteriproduktioporukan kanssa syömään ja lauantaina BBQ ecuadorilaisen luona vaihtareiden kanssa.

Kuten aina, aika alkaa loppumaan ja niin myös viikonloput ja niin myös vapaa-aika jonka voisin käyttää vielä viimeisiin "mustdo" -juttuihin. Oon yrittänyt karsia mun listaa ja jäljelle jää Liègessä ja Brysselissä käynti, ei muuta. Ja niin, tavarapakettien pakkauksenkin voisi aloittaa tässä pikapuoliin... Mut no stress.

Laters all

13. toukokuuta 2011

E.T

Eipä perjantai 13. päivään sen kummempia kuulunut. Koulussa meillä rhétoilla on nyt "teema-perjantait", ei sitä sen kummemmin selitteleen. Viime viikolla teemana oli baracki, kunnon käännöstä ei löydy, mutta tyylinä juntti + perussuomalainen, ymmärtänette. Tänään oli tytöillä teemana sihteerikkö ja pojilla puku/kauluspaita. Enköhän taas saanut pari mulkausta, kun en ollut kunnolla pukeutunut, mutta pahoittelut jos en sattunut ottamaan mun valkosta kauluspaitaa, laseja ja mustaa kynähametta "ihan vaan varan vuoksi" (tässä välissä ei mietitä niitä turhia juttuja mitä otin nimimerkillä 3 penaalia messissä...).

Torstait on tällä hetkellä painajaispäiviä, mä kun en oo koskaan ollut koululiikunnan ystävä. Mehän nyt sitten poljetaan tuolla maaseudun helmassa niillä pyörillä mitkä raahattiin kouluun. Jotkut tuli kysyyn, että onks toi sun oma pyörä? JOO, ON SE ! Äiti lähetti postissa kypäränkin mukaan. Kunnon citypyöräilijähän ei innostu tuolla metsikössä polkiessa näiden maaseutulapsien mennessä kilometrin edellä (ihan hyvällä) ja liikanope tulikin ehdottaan tänään, jos vaikka haluisin vaihtaa uintiin. AINIIN, siis täällä on kuulkaas kokeet myös liikunnassa! Eikä tää siis oo mikään pikku yläasteen kuntotesti vaan meidän parin viikon päästä oleva Duathlon, jossa kaikki juoksee entiedäkuinkamontakilometriähuhuliikkuuettä7km ja sitten saatiin valita joko pyöräily(tytöillä 15km, pojilla 20km/uinti(500m). Koulu-uinti ei valitettavasti ole myöskään ollut mun kiinnostuksenkohteita, vaikka toi puoli kilsaa huokuttelee. No, enään yksi kerta, sitten Duathlon ja sitten se on loppu. Ja totesinkin tossa kavereille että je suis nulle en sport mais heureusement je gére (un peu) en musique. Lause joka on ihan n'importe quoi.

Huomenna mennään pikku vaihtariporukalla varmaankin Anversiin tai Oostendeen, ei olla vieläkään ihan varmoja. Treffataan kuitenkin Liegessä ja sieltä sitten joku juna jonnekin päin Belgiaa. Illalla meen Linan luo yöksi, ehkä katotaan Euroviisuja, jos jaksetaan.

Vikoja viikkoja yritän täyttää mahdollisuuksien mukaan, esim loppukokeiden aikana (belgiakavereille iiiiso juttu, vaihtareille ei niinkään) viikonloppuisin yritän keksiä jonkunlaista tekemistä. Esim Brysseli olis ihan kiva nähdä. Yhteissynttäreitä yritetään järjestää luokalla olevan venezuelaisen kanssa, saa nähdä mitä siitäkin tulee. Molemmilla kaverit on niin sekalaista sakkia, tarkoittaen että kaikki ei ole "samaa porukkaa" vaan pelkästään koulututtuja keskenään. Ja latinovaihtareiden kanssa tuppaa olemaan niin, että kun ne tapaa niin espanjaa kuuluu kaikkialla ja muut jää vähän outsideriksi.

Otsikko tulee tästä:



Katy Perry muuttuu Lady Gagaksi.

Laterrrs

30. huhtikuuta 2011

Hyvää Vappua!

Täällä ei vappua sen kummemmin vietetä, valitettavasti. Kouluun palattiin lomalta ja siellä kaikki rullasi normaaliin tahtiinsa. Torstai ei valitettavasti ollut mikään motivaatio päivä, koska liikassa oli joko uintia tai pyöräilyä. Meidän koulu on täällä vähän erikoinen ja koskaan ei oikeestaan mennä helpoimman vaihtoehdon kanssa vaan aina täytyy säätää ja tehdä kaikki vaikeeksi. Mä menin siis pyöräileen ja pyörä piti tuoda kotoo. Suomessa ala-asteella täähän oli helppo homma kun asuttiin lähellä, pyörämatkan päässä kotoa, mutta kuvitelkaa esim lukiossa ottavanne pyörän messiin 20km koulumatkalla. Hehe, meidänhän piti siis mennä kahdella autolla ja kaikkee kivaa sähläystä hommaan liittyi ja kysynkin kenen idea tää taas oli... No, hengissä selvittiin.

Tänä viikonloppuna onkin meidän teatteriproduktion esitykset, "RISQUE" =riski, kävin eilen kattomassa. Promo ryhmän kanssa laitettiin salia, baaria ja oleskelualuetta vieraille ja myytiin ohjelmia. Esitys itsessään oli ihan huippu, ei kyllä ollut mikään "tavallinen" teatteri, vähän erilainen ja ei ollut dialogeja esittäjien välillä, mutta oli hienosti toteutettu. Se siis kertoi tavallisista nuorista, jotka ottaa "riskejä" ja niiden elämästä. Siinä oli muutama päähenkilö joiden tarinoita seurattiin ja muutama sivuhenkilö. Mun hostsisko oli yksi noista päähenkilöistä ja meillä täällä kotona onkin saanut aika ajoin seurata sen stressaamista.

Ei saisi ajatella tätä, mutta enää kaksi kuukautta... En kestä, toisaalta haluaisin jo päästä kotiin tuttuun ilmapiiriin, perheen ja kavereiden luokse, toisaalta tiedän että tuun kaipaamaan Belgiaa ja mulla on vielä ihan sikana tekemistä! Haluun käydä Oostendessa merenrannalla, Brysselissä (2kk jäljellä ja en oo käyny ees Belgian pääkaupungissa!?), IKEA visiitti tehdään hostperheen kanssa (haluun näyttää näille mitä kannattaa ostaa ruokaosastolta ja mitä ei) ja ehkä Bruggessä. Tuun varmaan käyttään mun Go Passin loppuun, mutta tant mieux.

Eipä mulla muuta kummallista, pakkauskin alkaa jo stressaamaan, mun pitäisi vaan ottaa rennosti ja nauttia vikoista hetkistä. Ainiin, ensi viikon torstaina on opettajien lakko ja meidän ei välttämättä tarvi mennä kouluun, jeij, lomapäivä!

Later alligators



Skepta - Rolex Sweep (Vandalism Remix) jepa, Misfitsin syytä

17. huhtikuuta 2011

Musiikkia

Hui, kun innostusta löytyy kirjottamiselle vaikka kuinka. Tää ei nyt liity kauheesti vaihtovuoteen, mutta pistänpäs vähän musiikkia teille, jos jotain nyt kiinnostaa. (Kiitos Katri ideasta!) Monet biiseistä on vielä semmosia, mitä täällä kuulee aikalailla ja varsinkin nyt päättyneeseen karnevaaliaikaan. Ja kannattaa kuunnella edes kertosäkeisiin asti...

A Above And Below - The Bravery



B The Balcony - The Rumour Said Fire



C Cinema (Skrillex Remix) - Benny Benassi



D Désole Pour Hier Soir (Live Version) - Tryo



E Electric Feel - MGMT



F Farewell To The Fairground - White Lies



G Glow - Madcon



H Heads Will Roll (A-Track Remix) - Yeah Yeah Yeahs



I I'm not over - Carolina Liar



J J'aime Les Moches - Max Boublil



K Kick Ass - Mika



L Lisztomania - Phoenix



M Magnificent - U2



N No Time To Waste (official Defcon 1. Anthem) - Wildstylez



O Olin Vain Tuuli - Eppu Normaali



P Pippi Langstrumpf Remix



Q ...

R Ruby - Kaiser Chiefs



S Schüttel Deinen Speck - Peter Fox



T Te Quiero - Stromae (vähän belgialaista verta!)



U United States Of Eurasia + Collateral Damage - Muse



V Valehtelisin Jos Väittäisin - Kolmas Nainen



W West Coast - Coconut Records



X X & Y - Coldplay



Y Young Folks - Peter, Bjorn & John



Z Zombie - The Cranberries



Toivottavasti joku jaksoi kuunnella ainakin osan, vaikka Q jäikin uupumaan.

A la prochain!

Chanson

Tässäpä se laulu, joka laulettiin opeille vikana päivänä matkalla, lopussa aikalailla vapaa suomennos, ei takeita siitä jos ei ole ymmärrettävää suomea... Sanat on kirjoitettu sopivalla huumorilla, eikä kaikkee tarvi ottaa tosissaan ja opet olikin mielissään, että muutamat kyyneleetkin nähtiin. Melodiana (toivottavasti) kaikille tuttu Champs-Elysées.




1ere couplet

Nous les rhétos avons quitté
Notre Saint-Remacle pour explorer
Avec une guide exeptionnelle
Qu'on appelle Marcelle
Après une nuit, un jour de car
On a apercu place Saint-Marc
Deux jours pour visiter Venise
Et ses belles églises

refrain

Pour nos professeurs
Pour nos professeurs
On voudrait vous remercier
Pour cette semaine qu'on a passé
En Italie, en Slovénie et en Croatie

2eme couplet

Sur le chemin pour l'Istrie
On est passé en Slovénie
On a decouvert de belles grottes
Des histoires de crottes
Pendant trois jours en Croatie
On est sorti en boite de nuit
On a bien bu, on a dansé
Et surtout mangé

refrain

3eme couplet

On ne pourra les oublier
Pour ce voyage qu'on a passé
Ces professeurs très sympathiques
Et anti-alcooliques
Notre voyage fut réussi
Malgré peut-être quelques soucis
Avec un seul GPS, ca serait moins de stress

refrain

SUOMENNOS:

1. säkeistö

Me rhétot olemme päättäneet
Meidän Saint-Remacle tutkimisen
Erityisen oppaan kanssa
Jota kutsumme Marcelleksi
Yön jälkeen, päivä bussissa
Koettiin Saint-Marcin aukio
Kaksi päivää Venetsian vierailemiselle
Ja sen kauniille kirkoille

kertosäe

Meidän opettajille
Meidän opettajille
Halutaan kiittää teitä
Tästä viikosta, joka ollaan vietetty
Italiassa, Sloveniassa ja Kroatiassa

2. säkeistö

Istriaan mennessämme
Käytiin Sloveniassa
Tutkittiin kauniita luolia
Ja kakan historioita
Kolmen päivän aikana Kroatiassa
Käytiin ulkona klubilla
Juotiin, tanssittiin
Ja varsinkin syötiin

kertosäe

3. säkeistö

Ei pystytä niitä unohtamaan
Tämän matkan, joka ollaan vietetty
Nämä opettajat sympaattiset
Ja antialkoholistit
Meidän reissu onnistui
Huolimatta ehkä muutamasta pulmasta
Edes yhden GPS:n kanssa, olisi vähemmän stressiä

kertosäe

Hienostihan tuo taipui suomeksi, not, mutta toivottavasti nyt joku saa vähän selvää, vaikka suomennoksessa ei olekaan mitään järkeä. Monta inside läppää löytyy, joita ulkopuoliset ei varmaan tajua, mutta tant pis.

Laters

16. huhtikuuta 2011

Voyage de rhétos

Näin lomalla kun aikaa riittää, niin tässäpä sitten meidän voyage de rhétos -matkan postaus, lopussa kuvia jos teksti ei nappaa. Eli viime viikon tiistaina klo n. 18 lähettiin 3 bussilla kohti Venetsiaa. Meitä oli siis 102 rhétoa ja 8 opettajaa. Edessä oli n. 16h matka, mutta se venyikin 18h ja keskiviikkona oltiin klo 13 aikaan Venetsiassa, tai no, Italiassa valmiina ottamaan paatti Venetsiaan. Pienemmillä porukoilla ruvettiin ettimään ruokapaikkaa, löydettiin ihan ok paikka jossa pizzat ja pastat oli hintaluokaltaan sitä mitä oltiin aateltu (eli kallista), mutta unohdettiin katsoa juomien hinnat ja oho hups, 6e kokis tölkki. No, tähän ravintolaan sitten unohdettiin antaa tippi... Tän jälkeen alkoi "ryhmäsuunnistus", eli meidät oli jaettu pienimpiin ryhmiin + yks ope per ryhmä, ja meidän täytyi siis mennä semmonen reitti mikä kartassa oli piirretty ja sitten vastailla kysymyksiin. Meidän ryhmä voitti, oeee! Homma oli kyllä mun mielestä vähän n'importe quoi ja ton ajan oitais voitu käyttää johonkin muuhun hyödylliseen... Sitten illalla hotellille, syötiin ja saatiin vapaa-aikaa klo 24 asti, me päätettiin hengailla huoneessa viettämässä petite soiréeta.

Torstaina aamupalalta lähdettiin kiertämään Venetsian vieressä olevia muita saaria, nimiä en nyt enää muista. Värikästä oli ja paattireissu oli ihan mukavaa vaihtelua bussissa istumiseen. Sitten palattiin Venetsiaan, saatiin taas vapaa-aikaa syömiselle ja pyörimiselle, ja eilisestä viisaantuneina löydettiin ruokapaikka jossa hinta oli ihan ok (kallista silti...). Lähdettiin pyörimään pikkukaduilla ja kyllähän sieltä jotain tuli ostettua, mutta tähän väliin että nyt kun on enää pari kuukautta jäljellä (yhyy!) ja pakkaushommat alkaa stressaamaan, niin ei oikein kehtaa ostaa I <3 Venize/Italia/jne joka välissä, joten ostokset jäi aikalailla vaan tuliaisiin. Ja siis italaista jäätelöähän ei voita sitten mikään, joten sitä pitikin sitten ostella aina kun mahdollista. Iltapäivällä olikin sitten meidän taidehistorian opiskelijoiden vuoro (yksi valinnainen oppiaine koulussa). Kyseessähän oli semmonen homma, että me oltiin valmisteltu esitys Venetsian kuuluisasta piazzasta, Saint-Marc ja siellä olevista rakennuksista, esim Campanile (torni), kello, kirkko, yms. Yksi uhkarohkea ryhmä uskalsi ottaa mutkin hei mukaan! Joten esittelin siellä ylpeänä sen Campanilen ja kirjaston. Aplodeja kiitos. Tän jälkeen palattiin hotellille, syötiin ja saatiin vielä vapaa-aikaa keskiyöhön ja melkein kaikki suuntasi lähellä olevalle rannalle. Kuunneltiin musiikkia, pelailtiin, juteltiin ja naurettiin.

Perjantaina lähtö kohti Kroatiaa, mut ensin käytiin piipahtamassa Sloveniassa. Siellä nähtiin tippukiviluola, jonne mentiin ensin semmosella pikkujunalla, sitten käveltiin ja takaisin pikkujunalla. Koko homma oli jo vähän turistihommaa, jokaisesta otettiin kuva kun mentiin pikkujunaan ja sitten matkalla oli vielä semmonen kamera niinkuin vuoristoradoissa joka ottaa kuvan kun sen ohittaa. Vähän turhaa... Sitten syötiin ja lähdettiin tsekkaan semmonen linna, joka oli rakennettu kallioon. Tähän väliin taas, että luolassa ja linnassa meillä oli opas, joka puhu ranskaa mutta törrkeellä aksentilla ja olinkin varmaan ainoa joka sitä ymmärsi koska tän vuoden aikana on tullu huomattua että huonosti ranskaa puhuvaa ymmärtää vaan huonosti ranskaa puhuva. En tiä ymmärtääkö joku? :D Sitten nokka kohti Kroatiaa ja siellä odottavaa hotellia, VAU! Venetsian hotellissa oltiin molempina iltoina syöty samaa safkaa mutta tuolla meitä odotti kunnon buffetpöytä ja siellä 110 nälkästä reissulaista seilasi silmät kiiluen pöytien välissä. Kun saatiin mahat täytettyä, suunnattiin kohti hotellin night clubia ja siellä vietettiin ilta ranskalaisten kanssatoverien kanssa.

Lauantaina olikin sitten kiertoajelun aika, ensiksi mentiin Pulaan, jossa oli taas meidän taidehistorian opiskelijoiden aika selittää amfiteatterista. Siellä tehtiin taas pikku turisti kierros ja tän jälkeen suunnattiin Rovinjiin, jossa tehtiin taas turistiostoksia ja otettiin kuvia. Siellä oli ihan huippu pikkukauppa, joka oli täynnä kaikenlaisia älyhyviä t-paita tekstejä ja sitten ne painatti ne tekstit ostettaessa t-paitaan. Sieltä löyty tekstejä ihan laidasta laitaan ja tuli kyllä naurettua tyttöjen kanssa! Palattiinkin sitten hotellille ja iltapäivä vietetiin rannalla ennenkuin mentiin taas syömään. Ilta hengailtiin vielä myös rannalla, yksi kaveri oli ottanut kitaransa mukaan ja soitteli sitä ja me lauleskeltiin ja juteltiin. Tollaset hetket kyllä jää mieleen.

Sunnuntaina vuorossa "journée sportive", jee... Ennen reissua saatiin valita jos halus mennä semmoseen kiipeilyrataan puissa vai käveleen. Itse en luota mun lihaskuntoon, joten kävelinkin sitten koko päivän. Aamulla tehtiin ensin yksi lenkki, kun puolet kiipeilyradan valinneet oli siellä ja iltapäivällä tehtiin toinen lenkki, kun aamulla puissaolijat oli mennyt sen radan. Sitten taas hotellille ja hengailua ennen syömistä, ruokailussa tulikin opetettua vähän suomea ja nyt kaduttaa koska kaikki hokee samoja sanoja koko ajan ja täytyisikin varmaan opettaa taas uusia sanoja. Viimeinen ilta hotellilla vietettiin taas night clubissa ja tällä kerralla hotelliin oli tullut toinen belgialainen ryhmä ja niiden kanssa tanssittiin illalla. Toi on muuten ihan älytöntä, kuinka ranskaapuhuville on ihan normaalia jos lomamatkalla ollessa törmää ranskaapuhuvaan. Sama hommahan siis suomalaisten kanssa, no way. Sanoinkin ton kavereille, mutta eivät oikein tainneet ymmärtää mistä puhuin... Maanantaina meni aikalailla ei-mitään-tehdessä, kun huoneet piti luovuttaa jo aamulla ja meille ei oltu suunniteltu mitään ohjelmaa enää täksi päiväksi, joten hilluttiin sitten hotellialueella. Käytiin syömässä vielä viimeinen illallinen yhdessä läheisessä ravintolassa, kun hotelliin ei enää saatu mennä ja tän jälkeen bussit suuntasi Belgiaan. Meidän koululaiset on jotenkin tosi halukkaita tekemään aina lauluja, Saint-Nikolas juhlaan oltiin tehty uudet sanat lauluun "Aline" (voi youtubettaa) ja nyt oltiin muokattuja sanoja Champs-Elysées lauluun, joka oli siis kiitoslaulu opettajille. Kyllä siellä muutamien silmät taisi kostua, ite yritin pidätellä kyyneleitä, olihan tää silti taas yksi tärkeä etappi mun vuodesta ja lähtö lähenee liian nopeeta.

Matkasta kokonaisuudessaan, ihan huikee. Tutustuin enemmän muihin ja pääsin ehkä vähän siitä mun ujo-leimasta joka koulussa on tullu, kun saatiin rentoutua ja oltua omia itsejämme tän reissun aikana. Mut belgialaisten nuorten mentaliteetista, että juoruilu on jotain niin normaalia ja juoruja liikkuu jokaisesta, olkoot vaikka enemmän tai vähemmän totta. Selän takana puhuminen on tavallista uutisten vaihtoa ja aina kun mahdollista, juoruillaan ja pälätetään. Näin suomalaiselle oli pieni shokki miten nää pitää sitä ihan tavallisena ja se, että ei ole pelkästään tyttöjen hommaa, vaan pojat juoruaa ihan samalla tavalla. Hämmästyisitte kuinka tää on ihan jokapäivästä ja kuin paljon toisista puhutaan pahaa ja juorutaan... Tiedän, että mustakin varmaan löytyy vaikka minkälaisia juoruja ja oonkin vähän ärsyyntynyt siitä. Ja harvoin edes kysytään asianomaiselta, onko tää totta vaan juttua muunnellaan ja käännellään oman mielen mukaan. Mutta, tässä vielä kuvia, laatu on mitä on... 


Kuuluisia pikkukatuja
 
Place Saint-Marc
 
"Maailman kaunein katu"


Joku yliopiston kastajaisjuttu, toisella puolella rakennusta oli toinen uhri ja rakennuksen ympärillä oli jauhoja ja kananmunia ja muuta mukavaa.

Yksi niistä värikkäistä saarista

Läheisin tyttöporukka, mitä mulla täällä oon. Jotkut läheisempiä, jotkut ei niin läheisiä

Samaa värimaailmaa

Linna kallioon rakennettuna

Amfiteatteri Pulassa

Yhen ruokapaikan vessassa, kyseessähän oli siis yksi pieni kynnys...

Rovinj

Vielä Rovinj

Aamun kävelylenkki Kroatiassa, vastapäätä Slovenia.

Hotellin night club


Vikana päivänä rannalla
Kun laulettiin opeille kiitoslaulua, voisin laittaa teille ne sanat ja suomennoksen...

Koko rhétos porukka
Bisous

13. huhtikuuta 2011

Lomaa

Moippelis, Pariisin -reissu tulee nyt kuvina (voou!!!) ja jossain vaiheessa pistän postausta meidän voyage de rhetos :sta, josta tultiin siis eilen. Käytiin Venetsiassa, Sloveniassa ja Kroatiassa. Tällä viikolla alkoi kahden viikon pääsiäisloma, toivottavasti saisin jotain tekemistä, eikä tarttis istua koko ajan kotona... Saapi nähdä!



Kukkuu

Ekan päivän lounashetken näkymät


Oltiin Louvren kulmilla ja nää tuli moikkamaan, joku runokerhon mainostus taisi olla kyseessä.

Louvren pyramidi


Näkymää Riemukaarelta

Oopperatalo sisältä


Versailles

Belgian ranskankielisen alueen vaihtariporukka, muutamaa poissaolijaa lukuunottamatta.

Sarah, tanskalainen vaihtari joka asuu tässä aika lähellä.

Jhoanny, Venezuelasta

Eiffel-tornilla, oikealta vasemmalle ylhäällä: Sarah, minä, Lina (Saksa), Jhoanny, Sasha (Moldova), alhaalla: Nancy (Meksiko), Ida (Tanska), Andrea (Meksiko)

Taitaa olla Sarahin ottama kuva Eiffeliltä, ite olin seinää vasten puput pöksyssä kun en uskaltanut mennä reunalle, haha:D

Notre-Dame, oikeelta vasemmalle: Sasha, Lina, Corina (Sveitsi), minä, Jhoanny, Sarah, Alex (Equador)

Sininen oli jo vähän haalistunut ja johtu kai kameran valotuksestakin...

Vielä Eiffeliä

20. maaliskuuta 2011

Kieli

Aattelin kirjoittaa ensin noi postausideat loppuun ja sitten pistän tekstiä viime viikon Pariisin-reissusta! Toivottavasti kuvienkin kera... Joku sieltä siis toivoi, että kertoisin kielen edistymisestä. Oon tästä ehkä jo kirjottanutkin, mutta tuleepahan muisteltua sitä alun jäykkyyttä.

Alkuhan oli siis jäätävää ja vaikeeta ja suusta ei tullut muuta kuin oui, non, merci, bonjour ja un peu (kyllä, ei, kiitos, päivää, vähäsen). Un peu tuli huomattavan tarpeelliseksi esim kysymyksiin "Osaatko/ Puhutko/ Ymmärrätkö ranskaa?". Suurimpana syynä alun ujouteenkin oli tää kielimuuri ja valitettavasti tuli huomattua, että siitä "ujon leimasta" oli hankala päästä vaikka kieli rupesikin sujumaan. (Tähän väliin että vaihto erilaiseen perheeseenkin on auttanut mua olemaan oma itseni.) Tän jälkeen edistyminen on mennytkin aikalailla niin, että ymmärrän koko ajan enemmän kuin puhun, mutta puhuminenkin sujuu ihan normaalisti että normi arkipäivän tekemiset ja keskustelut taipuu hyvin. Koulussa on ihan eri asia ymmärtää esim bilsaa tai matikkaa. Hissa ja mantsa on helppo ymmärtää, aikalailla samoja asioita kuin Suomessa, mutta ne onkin sitten melkein ainoot... Yksi tanskalainen vaihtari totesi mulle kerran, että eikö susta tunnu että ranskan oppiminen etenee ns portaittain. Vastasin siihen, että ei oikeestaan, mutta nytkun vähän aikaa on tullut täällä vietettyä, niin kyllä se mulla on ainakin noin. Välillä on heureka-fiilis kun tajuaa ja puhuu koko ajan enemmän, toisaalta tulee sellasta takapakkia ja tuntuu ettei edisty yhtään, jolloin mä ainakin turhaudun.

Alussa oli vaikeuksia oppia puhumaan myös menneessä, sen jälkeen tuli turhautumisia "slangin" kanssa esim je n'ai plus faim / j'ai plus faim (=mulla ei ole enää nälkä) jotka on molemmat kielteisiä mutta jälkimmäisen ymmärsin joskus "mulla on enemmän nälkä". Näitä pieniä väärinymmärryksiä löytyy roppakaupalla, useimmat on sellasia, että oon kuullut jonkun käyttävän jotain fraasia, mutta itse olen ymmärtänyt sen väärin ja sen jälkeen käyttänyt sitä omasta mielestäni oikein vaikka muut kattookin vähän silmät suurina. Joten vinkkinä: Jos ei tajua jotain lausetta jota kuulee tosi usein, KANNATTAA kysyä, mitä se meinaa. Ja ylipäätään, aina kannattaa kysyä jos ei ymmärrä eikä vaan nyökytellä ouioui. Kokemusta löytyy tosta ouioui:sta... Tällä hetkellä yritän saada päähäni futuurin ja konditionaalin käytön ja oikeastaan alusta asti ja koko ajan on täytynyt kasvattaa sanavarastoa ja oppia käyttämään artikkeleita oikein ja maskuliini+feminiini -muotoja.

Monet sanoo, että sitten kun alkaa näkemään unia toisella kielellä, niin ymmärtää. Oon aikalailla samaa mieltä. Ekat kuukaudet nukuin sen verran sitkeesti, etten muista nähneeni unia ollenkaan, mutta kyllä sen jälkeen on ollut unia niin ranskaksi, suomeksi ja englanniksi sillä ah niin ihanalla ranskan aksentilla. Ja ainiin, ihan ekat viikot olin törrrkeen väsynyt jokaisen päivän jälken, että nukahdin helposti jo ysin jälkeen, koska kieleen keskittymiseen meni niin paljon energiaa ja jos halusin ymmärtää mistä muut puhuivat, niin täytyi laittaa kaikki energiansa siihen.

Toivottavasti joku oli kiinnostunut tästä, en oikein muuta osaa kertoa.

Bisous ja laters

6. maaliskuuta 2011

Ruokatottumuksia

Postaustoive nro 2 !
Mähän rupeen ahkeraksi... Ja siis oikeestihan mun pitäisi olla pakkaamassa laukku Pariisiin, mutta kai tässä vielä aikaa on. Huomenna klo 5 jälkeen ylös ja 6.30 lähtö Brysseliä kohti ja sit TGV:llä PARIISIIN!

Joku huuteli kysymyksiä ruokatottumuksista. Ja heti alkuun täytyy sanoa, että joka perheellä on omat tottumuksensa, en sano että kaikki Belgiassa syö just niin kun nyt tuun kirjoittaan. Mulla on ollut "mahdollisuus" nähdä neljän eri perheen ruokatottumuksia Joka kulttuurilla nyt on aina vähän erilainen ruokakulttuuri ja kyllä mulla hetki meni tähän tottuessa. Leipää syödään paljon: aamulla, koulussa ja joskus koulun jälkeen. Leivän päälle ei sitten laitetakkaan mitään perus tomaattia, kurkkua, salaattia, juustoa tai kinkkua, vaan Nutellaa, erilaisia "salaatteja" esim hawai kana tai lohisaucea (en nyt löydä suomenkielistä nimeä...), juustoa, joskus kinkkua yms. Ja vaan yks juttu leivän päälle kerrallaan. Maitotuotteita löytyy ihan normaalisti kuin Suomessakin. Mä join Suomessa aina laktoositonta maitoa vaikka söin kyllä tavallista jogurttia tai jäätelöä, mutta täällä pystyn laittamaan normaalia maitoa muroihin tai kaakaoon ilman ongelmia. En tiedä mistä johtuu. Ja maitoa täällä on kolmea sorttia niin kuin Suomessa mutta jotenkin maistuu Belgian maidot vähän makeemmiltakin.

Puun takaa tuli kanssa se, että makeeta syödään ja paljon... Kaikki keksit, pullat, kakut, vohvelit jne mä luokittelen enemmän jälkiruoiksiksi joita ei syödä joka päivä, mutta täällä keksi tai kakun pala on normaali välipala vaikkapa koulussa ja sit kans koulun jälkeen. Ja yleensä aamupala on makea, johon mulla meni hetki tottua.

Kahdessa ekassa perheessä oli aina keittoa illallisella, mutta kahdessa toisessa ei. Suomessa olin tottunut siihen että salaattia on aina kun mahdollista samoin kuin kurkkua ja tomaattia, mutta täältä noita ei kauheen usein jääkaapista löydy. Ja ns pelkkiä vihanneksia en ole vielä syönyt, aina joku soossi, kastike tms.

Kyllähän toi "paljon makeaa, vähemmän vihanneksia" näkyy omassa kropassa, lisäkiloja meinaan löytyy... Suomessa saankin sitten aloittaa kunnon kuntokuurin ja popsia porkkanaa puolen vuoden ajan.

2. maaliskuuta 2011

Päivä

Joku siellä toivoi "Päivä Muiren kanssa" -postausta, niin tässä tulee. Tuutte huomaamaan ettei se päivä sen kummallisempi ole, musta tuntuu lähinnä oudolta kirjottaa jostain näin arkisesta, mutta antaa mennä.

Normaali koulupäivänä herään siinä 6.00 jälkeen. Hampaat ja hiukset pestään yms jonka jälkeen hiusten kuivaus yms huoneessa, koska perheessä on siis 4 muutakin jäsentä, joten kylppäri kaikkian käyttöön. Sitten kun laittautuminen on valmis, meen aamupalalle. Yleensä syön muroja ja leivän + appelsiinimehua, joka on ollu belgialaisille shokki, syön kuulemma tosi paljon aamulla. Tässä perheessä hostsiskot saattaa syödä aamupalaksi pari keksiä tai kulhollisen suklaamuroja ilman maitoa (?!?!?!), näähän on Suomessa melkein jälkkäreitä? Kun meen syömään kello on suunnilleen 7.15 ja hostvanhemmat huutelee hostsiskoja heräileen, mä herään omaan herätyskellooni. No siskojen ylösnousu kestää _hetken_ ja yleensä "the aika" kouluun lähtemiseen on 7.40 (hostäiti siis ajaa meidät aina kouluun ja tulee hakeen), mutta yleensä ollaan vähän myöhässä...

Koulussa ollaan n. 8.15 ja koulu alkaa 8.20. Tossa viiden minuutin aikana bisous, ca va kaikille jotka kävelee vastaan ja sit tunnille. Nyt tulee vähän monimutkaisempaa, jos joku jaksaa miettiä noita kellonaikoja. Tunneilta mennään heti seuraavalle ja ne menee siis näin:

8.20-9.10 tunti
9.10-10.00 tunti
10.00-10.20 pikku paussi, jonka aikana mutustellaan keksiä, hedelmää yms
10.20-11.05 tunti
11.05-11.55 tunti
11.55-12.40 tunti
12.40-13.30 lounas, yleensä syödään vain kutosille varatussa tilassa, mutta keväämmällä kauniimmalla säällä syödään ulkona
13.30-14.20 tunti
14.20-15.10 tunti
15.10-16.00 tunti

Näin kaikkina päivinä, paitsi keskiviikkona tunnit on vaan klo 12.40 asti ja sitten mennään kotiin. Koulun jälkeen ei sen kummempaa sitten tapahdu, harrastuksiakaan kun ei ole. Tai no, zumbassa olin kolme ekaa kuukautta mutta kun maisemat vaihtu, niin ei päässyt enää zumbaileen. Nosiis, koulun jälkeen syön jotain pientä, teen läksyjä (jos on...), kattelen telkkaa hostsiskojen kanssa, datailen ja juttelen muiden kanssa. Eli aikalailla normihommaa. Sitten syödään joskus 19 jälkeen kaikki yhdessä ja tän jälkeen päivän kohokohta: PLUS BELLE LA VIE!  Siis voi luoja, ihan parasta päivittäistä saippuaohjelmaa ja hostäidin kanssa ollaan varmaan tän perheen parhaimmat eiku pahimmat fanit... Plus belle la vie näkyy Suomessakin, en kyllä muista enää suomennoksen nimeä. Suunnilleen ysin aikaan kaikki alkaa mennä nukkumaan mutta siis oikeastaan vielä olemaan rauhassa omassa huoneessa, läksyjen viimeistelyä, lukemista yms.

Viikonloppuna tietty herään "hieman" myöhemmin kuin kouluaamuina ja aikalailla samoja arkipuuhia kuin viikolla.

Tulipas hieno päivä-postaus, ne muut postaus-toiveet tuun jossain vaiheessa postailemaan. Tällä hetkellä tosin täytyy keskittyä vähän kesätyöhakuun siellä Suomessa, kavereille emailien kirjoittelua ja mikä tärkeintä, ensi viikolla 5pvn matka PARIISIIN YFU-vaihtareiden kanssa! Tulee olemaan, HUISI reissu!

laters fellas

15. helmikuuta 2011

Postausideoita!

Arki täällä on niin normaali arkea, että en oikein tiedä mistä haluatte kuulla JOTEN pistäkääs aiheita/ideoita mistä voisin kirjoittaa!

KIITOS!

5. helmikuuta 2011

Kukkuu

Viime kirjoituksesta onkin jo vähän aikaa, niin aattelin vähän kiriä aikaa kiinni. Onko toi suomea?

Eli samaa vanhaa rataa, aika menee liian nopeeta, nyt enää alle puolet jäljellä. Tai no, ei nyt ihan samaa vanhaa rataa, ylläripylläri: vaihdoin perhettä sitten toista kertaa, menin aluevalvojan luokse asumaan siksi aikaa kun löydetään uusi perhe (en voinu jäädä sinne, ku aluevalvoja hostaa jo yhtä saksalaista) ja nyt oon kolmannessa perheessä. Kaikkia kummallisuuksia en nyt latele, mutta yks mun luokkalainen tyttö tuli yks päivä mun luokse ja sano, että me voidaan ottaa sut! Olin huojentunut ja vähän jännittynyt. Huojentunut, ettei mun tarvinnu vaihtaa koulua, en ois ikinä pystyny tekeen sitä! Ja jännittynyt, että miten tän kolmannen perheen kanssa menee, koska maailman parhaita kokemuksia multa ei siis löydy. Tähän asti vaikuttaa tosi hyvältä, perhe on iiihan erilainen ku aikasemmat, paljon avoimempia. Tässä on siis vanhemmat, kolme hostsiskoa (14,17,21), 2 kissaa, koira ja vuohi. Ollaan jo vitsailtu (hyvässä mielessä!!!) siitä, että tää on Äiti Teresan majatalo koska kaikki eläimet on adoptoituja, eikä niitä ole ostettu ja nyt mutkin on otettu "orpona" mukaan:) Mais je me sens bien dans cette famille!

Alle puolet, MITÄ?! Neljän kuukauden päästä ollaan jo YESsissä Berliinissä ja nokka kohti kotia. Tiedän, ei saisi aatella vielä tollasia, vaan nauttia tästä ajasta mitä on vielä jäljellä! Ja yritän: kavereiden kanssa yritän olla enemmän ja enemmän, koulussa teen muistiinpanoja ilman että katon vierustoverilta (okei, jotain artikkeleita mut that's it!), mutta kokeet ei mee mitenkään kauheen upeesti, yleensä paperissa loistaa vaan että "vu" = nähty, enkku menee hienosti alaspäin, hehheh parin viikon päästä Suomi-esitelmä enkuksi, hyyvin menee, teen kaikkeni ettei enää tarttisi vaihtaa perhettä ja mitä luultavammin ei syytä huoleen ja muutenkin yritän vaan nauttia! Mennään ehkä joku päivä perheen kanssa IKEAan, haha! :D Ja taisin luvata tehdä hostäidin synttäripäivänä "suomalaisen illallisen", alkupala, pääruoka ja jälkkäri. Jälkkärin tiedän jo, mutta ideoita otetaan oikein lämpimästi vastaan koska mulla ei ole mitään hajua vielä mitä tekisin...

Viime perjantaina oli meidän koulun rhétojen, eli meidän, järjestämä bal=vähän kuin lukiobileet, paitsi iihan eriluokkaa. Paljon opettajia mukana järjestelyissä, paaljon flyersejä ja julisteita pistettiin ympäri lähiseutua ja 3 eri DJ:tä. Jokaisen täytyi työskennellä jossain, joten olin kavereiden kanssa tarjoilemassa juomia ja olin aika hukassa tän kielimuurin kanssa kun en ymmärtänyt välillä mitä ihmiset multa tilasi, niin häpesin siellä tiskin takana aika ajoittain... Ennen balia käytiin syömässä pizzat kavereiden kanssa ja vietettiin aikaa yhden kaverin luona. Oikein onnistunut ilta ja siis ihan erilaista kuin Suomessa, esim. opettajia myymässä lippuja ja koulun rehtori pyöri koko yön tanssilattialla kattomassa että kaikki menee hyvin.

Maaliskuussa on YFUn järjestämä Pariisin matka jossa kaikki on jo maksettu, suurella innolla odottaen! Ja huhtikuussa on voyage de rhétos, mennään Venetsiaan ja Kroatiaan viikon matkalla. Genial!

xoxo, terkkuja!

6. tammikuuta 2011

Tänä vuonna kotiin

Nyt voin sit sanoo, että tuun tänä vuonna takaisin kotiin. Outoa, ei muuta. Aika lentää iiihan liian nopeeta ja musta tuntuu etten ole oikein vielä saanut mitään aikaiseksi täällä, vaikka yli 4kk onkin jo kulunut. Nyt niskasta kiinni ja toimintaa! Haluun tutustua kunnolla ihmisiin täällä ja varsinkin kavereihin, ranskaa täytyy vielä parantaa ja mietin että vähän jotain verbitaivutuksia yms vois kattella (hoho, niinvarmaan, mistä löydän motivaation...) ja muutenkin vaan paneutua tähän elämään täällä ja täytyy vaan heittää nyt Suomi ajatuksista (sori....) ja miettiä sitä sitten kun sen aika tulee. Kai nää nyt sitte oli mun uudenvuodenlupaukset?

Loma on kohta ohi, maanantaina taas kouluun. Mitä tähän asti olen tehnyt: käytiin luistelemassa tanskalaisen Sarahin kanssa ja eilen käytiin hiihtääs! Jää oli semmonen pikkunen sisäjää ja luistimet "hienot" siniset ruosteiset muoviluistimet. AINIIN, kui voin unohtaa! Ku oltiin luisteltu niin mentiin pyöriin Malmedyn kylässä ja sitten käytiin semmosessa kivassa tilpehöörikaupassa kattelemassa ni OHO mikäs se sieltä pilkistää? Marimekon servettejä! Oli vaikka kuinka paljon erilaisia. Ihan sydämestä otti tollanen, en olis ikinä uskonut törmääväni täällä maaseudulla johonkin suomalaiseen juttuun!!

Hiihtopäivällä sattu aivan törkeen hyvä keli, vähän pakkasta ja AURINKOA?! Siis täällä, Belgiassa, aurinkoa?! Täällä on aina pilvistä ja esim tänään on satanut koko ajan. Hiihdettiin semmonen 10km lenkki, vaikka olikin Sarahille eka kerta hiihtämässä. Latu oli aika surkee, ei sitä oikein edes ollut ja hiihtokamppeet oli komeet vaaristailit, siis sellaset mitä isovanhemmat on käyttänyt pieninä. Eteenpäin kuitenkin pääsi ja se oli se tärkein. Oli muutenkin tosi paljon porukkaa siellä hiihtoalueella, lähinnä vaan turisteja ja isoja ryhmiä, jotka oli vaan kokeilemassa tällästä "eksoottista urheilulajia". Näin kuitenkin pari ihan kunnon hiihtäjää, jotka pinko ihan innolla siellä metsässä ja tiesi miten suksi kulkee!

Liègessäkin tuli taas käväistyä vaihteeksi Anteron, toisen suomalaisen YFU-vaihtarin kanssa. Eipä siellä sen ihmeellisempää, joulumarkkinat kuitenkin jatkui siellä vielä joulunkin jälkeen. Uusi vuosi vietettiin kavereiden kanssa. Oltiin tyttöporukalla yhen kaverin luona ja voin sanoa että iihan erilaista kuin suomalainen uusi vuosi. Kaikilla siistit vaatteet päällä, syötiin kunnon illallinen, jonka nimeä en siis suomeksi tiedä, mutta selitän. Pöydällä oli semmonen iso pannuntapainen johon pistettiin lihanpalat paistumaan ja sit jokainen otti omansa. Sen pannun alla oli semmonen tyhjä tila, mihin laitettiin juustot sulamaan semmosella lastalla. Oli kyllä maukasta ja oltiin sen jälkeen niiin täynnä ettei jaksettu syödä jälkkäriä ja ei meillä kyllä ollut kauheesti aikaakaan kun piti ehtiä bussiin, jolla mentiin sitten isompiin pippaloihin jossa oli sitten enemmän tuttuja. Mutta toi ruoka on kai aika perinteinen uudenvuoden aattona, koska tosi monet muutkin kaverit oli syönyt samaa ja samoin hostperhe kans. Perinteinen uudenvuoden ruoka täällä sit onkin lämmitettyä hapankaalia ja siinä kaikenlaisia makkaroita ja lihoja. Ja siis tätä syö KAIKKI, ainakin täällä alueella missä oon.

Loppulomaksi ei oikein sen kummalisempia suunnitelmia, huomenna on semmonen tapaaminen koulussa, jossa suunnitellaan kevään teatteri-jutskaa. Ilmoittauduin mukaan promo-kohtaan ja sen jälkeen oon vaan miettinyt että miksiköhän ihmeessä, koska musta ei voi olla ainakaan hyötyä tällä mun ranskantaidolla. Ja promohan on siis mainostamista, puhumista... Tää teatterijuttu on joku ihan suurehko homma, promossa kuulemma mainostetaan lehdissä, ehkä telkkarissakin jos ymmärsin ja pidetään joku tilaisuuskin vielä ennen. Projektiin kuuluu siis tietty kaikki lavasteiden teko, maskeeraus, itse esityksen harjoittelu yms ja kaikki on sanonu että tää tulee viemään tooosi paljon vapaa-aikaa ja tän projektin vetäjä on siis ranskanope eli mun luokanope ja se on TIUKKA. Tää ranskanope tunnetaan ihan Liègessä, Namurissa asti ja vaatii tosi paljon oppilailtaan ja ranskankokeiden jälkeen ei oo mikään ihme jos joitain itkettää. Että saa nähdä mitä harjoituksista tulee...

Joku päivä voisin laittaa joitain kuvia tännekin, saa nähdä saanko aikaiseksi.

Bisous